MISTÄ HYVINVOINTIA IKÄIHMISTEN HOITOYKSIKÖIHIN?

 

Tehostetun palveluasumisen ja vastaavien hoitoyksikköjen tilanne on huolestuttava, kun  koulutetun     hoitohenkilöstön puute on kasvavana ongelmana. On myös hälyttävää, että valvontaviranomaiset ovat joutuneet tarkastusten myötä puuttumaan laiminlyönteihin ja puutteisiin useissa yksiköissä. Asukkaille tulee taata hyvä perushoito ja hoiva koskien keskeisiä perustarpeita: ruokailua, hygieniaa, ulkoilua ja yhteisöllisyyttä. Hoivan pitäisi olla asukkaan toimintakykyä tukevaa ja kuntoutumista edistävää. Valitettavasti näissä tavoitteissa ei ole kattavasti onnistuttu. Tavallisimmin karsitaan ulkoilusta resurssien puutteessa. Hygienia jää puutteelliseksi, jos ei ennätetä riittävästi huomioida yksilöllisiä tarpeita. Yhteisöllisyyden, sosiaalisen toiminnan ja vuorovaikutuksen syventäminen sekä monipuolistaminen on usein toivottavaa.

 

Tarvitaan määrätietoista toimintaa ja tukea, jotta hoitoyksiköissä niin asukkaiden kuin henkilöstön hyvinvointia voidaan kohentaa. Vaaditun minimihoitajamitoituksen ylläpitäminen ei ole ratkaisuna kokonaisuuteen. Työyhteisön hyvinvoinnin edistämiseen ja työn kuormittavuuden vähentämiseen täytyy panostaa ponnekkaasti. Samanaikaisesti pitää olla tavoitteena, että asukkaille annettava hoito ja huolenpito olisi yksilöllisiä tarpeita vastaavaa, laadukasta ja näyttöön perustuvaa.

 

Mitä voitaisiin tehdä työyhteisön ja asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi? Olisiko vielä perusteltua     asettua tarkastelemaan kriittisesti niitä käytänteitä, toimintatapoja ja rutiineja, joista päivittäinen yksikön toimintakokonaisuus rakentuu? Muutoshakuiseen työn  kehittämiseen tarvitaan yhteistyötä ja avointa, luottamuksellista ilmapiiriä. Lähiesihenkilöiden sekä ylemmän johdon asenne, valmius ja tuki ovat tässä ensiarvoisia. Työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita, joten heitä tulee rohkaista tuomaan omat näkemyksensä ja ideansa käyttöön suunnittelussa. Täytyy myös voida pelkäämättä puuttua epäkohtiin. Hoitajien kokema ristiriita omien eettisten arvojen ja hoitotyön puutteellisen nykykäytännön välillä aiheuttaa henkistä kuormitusta ja uupumusta kaiken sen kiireen, vakinaisemman henkilöstön vajeen ja heikentyneen työilmapiirin lisäksi.  Työhyvinvointi on avain hoitajamitoituksenkin onnistumiseen.

 

Riittävään resursointiin  ja kehittämistyöhön on tärkeää suunnata varoja. Paitsi eri osapuolien hyvinvoinnin kannalta, uskon sen osoittautuvan kauaskantoisemmin myös taloudellisesti kannattavaksi. Haastetaan myös itseämme yhteisvastuuseen. Ystävinä, omaisina tai  vapaaehtoistoimijoina voimme olla mukana esimerkiksi ulkoilun ja seurustelun merkeissä hoivayksikön asukkaiden arjessa – pandemian salliessa. Saammehan auttamisesta itsellemmekin ja samalla voimme keventää henkilöstön työtaakkaa. 

 

Mielipidekirjoitus julkaistu Savon Sanomien Lukijan Sanomat -palstalla 3.12.2021, jonkin verran alkuperäisestä lyhennettynä ja otsikoituna 'Epäkohdista puhumiselle pitää olla hoitotyössä salliva ilmapiiri'